Miksi abortin katuminen on valtava tabu?

Totuus julki!
Tässäpä joitakin rehellisiä, aidon elämän makuisia ja sydäntä riipaisevia tunnustuksia ja ajatuksia abortin aiheuttamista musertavista tuntemuksista, jotka Suolen aborttipalstalla useimmat pyrkivat kiistämään itseltäänkin viimeiseen saakka.
Virheeseen ryhtymisestä varoittavat ja lapsen elämän säästämiseen kannustavat tekstit ansaitsevat tulla nostetuksi esille.

ärräaa
9.6.2013 23:28
Kukaan, joka ei ole aborttia tehnyt, ei voi tietää miltä se tuntuu henkisesti taikka fyysisesti. Itse tein vajaa puoli vuotta sitten vastoin omaa tahtoani ja kaipaan lastani joka ikinen sekunti. En ole koskaan hyväksynyt aborttia, joten omat tekoni ja arvoni ovat pahasti ristissä. Kuitenkin abortin tehneenä ymmärrän, miksi niin tehdään. Lapsi on asia, joka vaikuttaa elämään suuresti eivätkä kaikki ole valmiita sitä taakkaa kantamaan.

diiudee
10.9.2013 17:26
voisit hetken miettiä meinaan itse abortin tehneenä voin sanoa että ikinä en tekisi uudestaan ja tonkin peruisin jos voisin. minut suostuteltiin ja pakotettiin tähän päätökseen koska vanhemmat halusi että opiskelen loppuun ja menen töihin ja poikaystävä ei ollut valmis eikä tukenut päätöstä pitää. itse olisin halunnut pitää lapsen.

suru1
5.11.2013 14:20
Hei.Minulla myös takana todellisen yllätysraskauden jälkeen tehty abortti. Tuo kirjoituksesi voisi olla omani, niin samanlaiset ovat ajatukseni. Myös minä kadun asiaa lopun elämääni- kunpa olisin raastavaa päätöstä tehdessäni lukenut tuollaisen kirjoituksen. Vauvan ja lapsen kanssa pärjää jotenkin aina- oman sielunsa ja ikävien ajatustensa kanssa kamppailu vie todella voimia huomattavasti enemmän!Vertaistuen puute on tässä surussa yksi raastavimmista asioista! Asia on niin suuri tabu, että vaikka joku ystävä- tai lähipiirissä olisi kokenut saman, en välttämättä saa siitä koskaan tietää. Perheestämme puuttuu ikuisesti yksi!

"Abortti -jota kadun joka ikinen päivä...
adaaaa1

Kerronpa tässä oman tarinani, osittain siksi, että anonyymina on helppo kirjoittaa ja purkaa omia ajatuksia ja osittain myös siksi, että ne jotka abortin haluavat tehdä, miettisivät oikeasti tarkkaan!
Niin ja turha tuomita, en välitä siitä pätkääkään!
Eli, tein viime helmikuussa abortin, todella sekavissa fiiliksissä, en halunnut, halusin ja en halunnut, mutta tein silti.. En voinut kertoa siitä muille kun poikaystävälleni ja muutamalle ystävälle..Olo oli surkea, mutta ajatuskin siitä, että sisälläni kasvaisi jotain joka olisi minulle niin rakasta sai oloni vieläkin surkeammaksi..Ensimmäinen ajatus oli, että abortti ehdottomasti, mutta kun illalla plussauksen jälkeen puhuin poikaystäväni kanssa, haaveilimme siitä, että meillä todella olisi se lapsi..Poikaystäväni halusi ja kyllä minäkin halusin sitä jossain tuolla syvällä sisimmässäni, mutta olin todella jääräpäinen, mietin vain että mitähän vanhemmat sanoisivat, he suuttuisivat yms.. VAIKKA asiahan ei olisi todellakaan niille kuulunut millään tavalla, olin silloin jo täysi-ikäinen, mutta asuin vielä kotona..Tuntuu,että olen aina jotenkin elänyt vanhempieni mielipiteiden mukaisesti, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.. (Nyt olen jo itsenäisempi ja vanhempien mielipiteet ei enää vaikuta elämääni niinkuin ennen..) Abortista en heille voinut edes mainita, en IKINÄ..sillä tiedäthän he ovat lestadiolaisia, (naiset synnytyskoneita, niinkuin lehdessäkin luki ja ei olisi tullut kuuloonkaan edes mainita koko abortista...) En ollut vielä tuonut edes poikaystävääni näytille, vaikka olimme seurustelleet jo aika kauankin, he kyllä arvasivat, että seurustelen, mutta eivät todellakaan pitäneet siitä uutisesta..(oli aluksi pieniä ennakkoluuloja..) Aborttia tehdessäni ajattelin, että se on muutaman päivän päästä ohi koko juttu ja sitten voin taas jatkaa normaalia elämää...Jatkoin normaalia elämää, mutta mielessäni on päivittäin se abortti.. Tajusin jälkeenpäin, että tein sen osittain vain vanhempieni takia ja kadun sitä suunnattomasti!! Olin todella Tyhmä, isolla T:eellä! Huono omatunto piinaa kokoajan ja tuntuu etten saa rauhaa, kuin vasta sitten kun mulla todellakin on se oma lapsi tässä sylissä, jota saisin hoitaa ja jolle antaa rakkautta mielin määrin! Lapset on vaan niin rakkaita, ne on niin aitoja ja ihania.. En vaan pysty antamaan itselleni sitä virhettä anteeksi.. Välillä vaan toivon olevani raskaana ja välillä mietin, että miksen olisi...Päivä päivältä ajattelen ja toivon, että olisin raskaana.. Silloin olisin maailman onnellinen.. Olisimme se onnellinen pikku perhe, josta silloin haaveilimme.."

"Tältä abortti todella tuntuu!
surun murtama

olen itse abortin tehnyt. puoli vuotta sitten ja en voi kyllä kellekään suositella. Kyllä siitä niin paha mieli jää loppuelämäksi. Päivittäin itkeskelen ja suren tekoani, kadun todella paljon. ei auta enää, mutta kannattaa ihan oikeasti miettiä tarkasti mitä meinaa tehdä. lapsi on saanut alkunsa siitä ei pääse mihinkään ja elää sen kanssa sitten niin että se kulkee elävänä rinnalla tai aina muistoissa. ei siitä eroon pääse kun se on alkunsa saanut niin on saanut. abortilla pääset kyllä siitä eroon mutta muistosta et pääse ikinä. se kuuluu sinun elämääsi joko elävänä tai kuolleena. huomattavasti mukavampi muisto olisi jos lapsi jäisi eloon ja sillä lailla olisi osa elämää. kuolleen lapsen muisto on raskas kantaa. itse mietin 30v. että minunkin täytyy tätä lapselleni aiheuttamaa surua,tuskaa,katumusta kantaa vielä mummuksi asti. ennemmin näin jälkikäteen jälkiviisaana sanon että helpompi olisi ollut minunkin ollut lapsi ottaa vastaan kuin mennä nitä pillereitä syömään ja oman kodin wc pönttöön sitä pientä ihmistainta "synnyttämään" (rv8). kotiabortti siis ja lääkkeillä. vuosin pitkään ja paljon. yksi yö kävin sairaalassa un aloin yhtäkkiä rajusti vuotamaan. nyt käyn psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla, kun olen niin surullinen kun typerä menin sen tekemään. meillä on 3 lasta ja kyllä se yksi yllätysraskaus-lapsi olisi vielä tähän mahtunut. kyllä niin harmittaa ja kaduttaa. abortti on niin lopullinen. me vain niin säikähdimme yllätysraskauttani ja hätäännyimme ja panikoiduimme .välillä jo päätimme, että pitäisimme lapsen, mutta sitten taas ahdistuimme kun se oli niin yllättäin tulossa. (kondomi petti).miettikää tarkkaan ennenkuin päädytte aborttiin. abortti on apu siihen hetkeen, mutta sen jälkeen vasta helvetti alkaa. tästä on vaikea toipua. ottaa tosi lujille. sama kuin oman vanhemman äidin tai isän kuoleminen. ja vielä pahempaa. olet itse läheisen (oman vauvan) kuoleman aiheuttanut. ne on ne nämä tunnontuskat ja omantunnon ääni joka solvaa koko ajan. ei tämä helppoa ole. vaikka nyt et ole raskaana, "ongelma" on pois hoidettu. silti ei tunnu hyvältä, ei tunnut miltään. en ole enää se sama iloinen ihminen. olen masentunut ja murheellinen. huolehtikaa ehkäisystä niin minä ainakin jatkossa aion! enkä ikinä enää aborttia tee! en ikinä! jos tulen vahingossa raskaaksi aion lapsen pitää se on mieheni kanssa päätetty. mieheni katuu aborttia myös eikä enää tekisi sitä. oli myös aivan kauhuissaan kun vuosin wc pönttöön kauheasti verta ja sitä tavaraa tuli. totesimme molemmat kalpeina että miten tämän voi perua ja keskeyttää. se on todella raakaa ja kauheaa se abortin tekeminen . se ei ole lastenleikkiä. siinä on tosi kyseessä. mukavaa kesää kaikille ja voimia jaksaa murhetta ja ikävää. yritetään auttaa ettei muut tätä tekisi ja tähän tilanteeseen joutuisi. vauvan kanssa aina pärjää ja saa apua, vaikka minkälaista apua on tarjolla! vauvasta on vaivaa ja murhettakin mutta myös iloa. abortista ei ole kuin surua ja murhetta. iloa ei ole. hyvää mieltä ei tule. jää vain suru ja kaipuu ja murhe. abortti on abortti. sitä ei kannata tehdä."

"kadun aborttia loppuelämäni!
olkaa hyvä.

hei olen itse tehnyt abortin marraskuussa 2012. se oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen. olen niin katunut sitä ja samoin mieheni. meillä on 3 lasta ja lapsi olisi mahtunut vielä joukkoomme. mieheni oli jäänyt työttömäksi ja 2kk tästä kondomi petti ja tulin yllätysraskaaksi. shokki ja yllätys. mietimme mitä tehdä.
päätimme jo pitää lapsen. sitten tuli hätä ja paniikki ,ahdistus taloustilanteestamme ja kaikesta. jos vain saisimme tuon pienen ihanan lapsemme takaisin. me emme tekisi enää aborttia. ei mistään hinnasta. kamalan näköistä puuhaa ,raakaa touhua. traumaattista. surun murtamaa. itse en ikinä enää jaksaisi aborttia. yritän toimia jatkossa mieheni kanssa niin ettei "vahinko" enää toistu ja jos toistuu, lapsi saa tulla. eivät ne ikuisuutta kotona asu ja sitten olet vapaa.
abortti jäytää mieltäsi vielä mummunakin. äitienpäivät tuntuu pahalta. yksi sinun omasi on poissa. yksi puuttuu joukosta joulunakin. raskasta ja tuskallista on. suru viiltää ja syvältä. itse käyn psykiatrisen sairaanhoitajalla, kun otan asian niin raskaasti. en osannut päättää tehdäkö abortti vai ei. ahdisti ovasti, sitten menin ja tein sen ja jo kotona heti sen jälkeen ahdisti. tein väärin. voi hitsi. pahalta tuntuu ja sattuu.kyllä vauvan kanssa pärjää. olisin minäkin. aina voi pyytää apua! kyllä apua saa. ei ketään suomessa jätetä ojan pohjalle. apua saa kun pyytää. minunkin olisi pitänyt osata pyytää apua jo aborttia miettiessä. keskusteluapua ja muuta. on se kumma kun suomessa aborttia harkitseva jätetään niin yksin! ja varsinkin sen jälkeen! itse ruinasin päästä psykiatrian sairaanhoitajan puheille. kukaan ei apua heti tarjoa .sitä pitää osata itse pyytää. kyllä sitä saa!
minä tein abortin. enkä enää tekisi. kaduttaa, mutta asialle ei voi mitään. välillä päätimme pitää lapsen välillä aborttiin kallistuimme vaikka se oli periaatteitamme vastaan omatuntomme vastusti sitä asiaa. sitten jotenkin asiassa kärpäsestä tuli härkänen ja päädyimme aborttiin. se oli kamalaa. kotona tyhjenin oman kotimme wc pönttöön. verta tuli ja minä itkin. mieheni kärsi kun minä kärsin. halusimme keskeyttää ja perua koko jutun. mitään ei ollut tehtävissä. kamala kokemus. olen aivan surun murtama . nyt käyn psykiatrisen sairaanhoitajan luona. eikä siitäkään ole mitään apua. mikään ei tuo ihanaa lastani takaisin. päivittäin suren ja kaipaan lastani. mietin olisiko hän ollut tyttö vai poika. minua niin hävettää mitä hänelle tein. abortti oli ratkaisu siihen hätään ja ahdistukseen mitä yllätysraskaus tuo, mutta abortista se helvetti vasta alkaa!
nyt elämä ei ole koskaan enää sama. yksi puuttuu aina joukosta. äitienpäivänä on haikeaa, yksi puuttuu joukostamme. joulunakin on erilaista, yksi joukostamme on poissa. lapsesta pääsee kyllä abortista eroon, mutta ihan varmasti muistosta ei pääse.lapsi on ollut sinussa, se on ollut olemassa sitä et voi kieltää. ja kun poistat sen sinusta muistat sen iän päivän. ja se muistaminen ei ole kivaa. mutta kun sitä et saa pois. abortilla saat yhden asian pois mutta mikä siitä seuraa, sitä et saa millään pois. aika auttaa ja parantaa, suru helpottaa, mutta muisto säilyy. sinulla oli pieni tyttö tai poika. se on tosi asia. itse aion jatkossa huolehtia kunnon ehkäisystä ja jos vahinko käy. en aborttia enää tee. yksi kerta minulle oli aivan liikaa.kannattaa miettiä tosissaan mihin aikoo ryhtyä. onko se sen arvoista. minusta ei ollut. helposti sen abortin saa ja homma kyllä hoituu ,mutta sitten olen surun murtama ja muistoissasi yksin.
voimia kaikille teille jotka olette ahdistavassa tilanteessa,muistan sen minkälaista se oli. mutta voin sanoa että nyt abortin teon jälkeen olo ei ole yhtään vähemmän ahdistunut. nyt on ahdistunut, itkuinen, surullinen, vauvan menettämisen tuska viiltää. syvälle sydämeen sattuu. sattuu niin kovasti. vauvaani ikävöiden, anna anteeksi lapseni, tein niin väärin, anna anteeksi"

"16-vuotiaan ajatuksia abortista
teinikin sen tietää

Minun mielestä jos abortin tekee, pitäisi se tehdä mahdollisimman aikasin. Tuntuu karulta ajatella, että jotkut miettivät oikeasti ratkaisua sinne 12. raskausviikolle asti ja sitten abortoivat viimetipassa. Vaikka tietysti monet ovat muuttaneet mielensä ja synnyttäneet sen lapsen, vaikka alumperin oli jopa viikkoa aiemmin ollut luopumassa.

Itse tuskin koskaan pystyisin tekemään aborttia. Luulen että tämä ajatus johtuu ihan omasta hedelmällisyydestäni, joka ei ehkä ole ihan paras mahdollinen. Ainakin lääkärit ovat kiistelleet asiasta.

Ainut "syy" jonka takia ääritapauksessa turvautuisin aborttiin, olisi se että lapsesta ei tulisi normaali. En tarkoita tällä normaalilla sitä, että se olisi kehitysvammainen, vaan että sillä olisi vaikka todella paha rakennevika esim. epämuodostunut niin että joutuisi elämään hirveissä kivuissa ja viettämään mahdollisesti lyhyen elämänsä sairaalassa letkuissa. En usko että sellainen eläminen olisi sen arvoista.
Toinen "syy" (jonka takia itse en aborttia tekisi, mutta en tuomitse sitä jos ja kun muut tekevät niin) On se että nainen ei kestäisi synnytystä, on alaikäinen tai äiti on henkisesti tai fyysisesti pihalla kaikesta.
Onhan näitä ymmärrettäviä syitä, joista en ala ketään tuomitsemaan. Mutta kyllä se vähän suututtaa kun kuulee, että joku teki abortin, koska ei halua että vaginan kiinteys menee tai ettei työn takia voinut. Minusta se on silkkaa itserakkautta, mutta periaatteessa en tuomitse sitäkään, koska sellaiset ihmiset eivät ole valmiita ÄIDEIKSI. Se on lapsen etu pidemmän päälle, vaikka kyllä sekin olisi ansainnut elämän."