Lapsen tuoma onni on kipeä HYSHYS-tabu!!

Hyvä osa

Suoli24 aborttipalsta on erikoinen foorumi, jossa lapsiaan rakastavalle ihmiselle sallitaan vain kielteistä palautetta ja haukkumista ja kaikki myönteinen sensuroidaan. Mutta sellainen on aborttiväen musta mieli, joka pakahtuu katkeruudesta nähdessään hyvää ja oikeata. Surkea on katkeran osa.
Elämänkokemusta tarvittaisiin enemmän tällä palstalla, jotta elämänkaari tulisi näkyviin. Elämä palkitsee runsain mitoin hänet, joka varjelee lastaan, uskoo elmään ja lentää puhtain siivin silloinkin kun tuntuu vaikealta.

Kipeä totuus on se että täällä moni lapsensa surmannut syyllisyystraumainen katkerikko toivoo että mahdollisimman monet katuisi lapsensa elämää ja pettyy karvaasti kun näin ei olekaan. Abortin katumisesta tai lapsen saamisen onnesta kertomiset hätärynkätään vimmaisella kiireellä poistoon.
Tätäkään kaunista ja kannustavaa tarinaa ei täällä sallita.

"Minun lapsellani on oikeus syntyä.
Paljon jo nähnyt
30.9.2013 15:30
Muistan kun tulin raskaaksi nuorena 22vuotiaana, sain lapsen, ja jälkitarkastuksessa lääkäri totesikin sitten sekä solumuutoksia, joita olisi halunnut tutkia lähemmin, sekä sen, että olin jo uudelleen raskaana. Ja tämä jälkimäinen raskaus olisi pitänyt laittaa kesken, jotta noita solumuutoksia olisi voinut tutkia siihen aikaan. Mahdollista syöpää.
Sanoin että ei kiitos. Tutkitaan kun lapsi on syntynyt. Ja kuinkas ollakkaan, lapsen synnyttyä ei mitään solumuutoksia enää ollutkaan. Poika on tänä päivänä 24v
Se että lapsi oli minun, antoi hänelle mahdollisuuden tähän maailmaan syntyä, minulla oli edellinen vauva käsivarsilla, enkä kummastakaan olisi luopunut mistään hinnasta.
Mies jätti ihan oman onnensa nojaan, ja ymmärrän, sen koettuani että elämä voi olla todella kovaa ja julmaa ja miksi nykyisin nuoret naiset abortteja tekevät, varsinkin kun miehen vastuu on kavennettu 150 e kk ja tavatakkaan lasta ei ole pakko. Ainoastaan pakko on lapsen tavata, halusi tai ei. Äiteille uhkasakon uhalla sekoitetaan perhe-elämä.
Vanhoilla päivilläni uskalsin vielä kerran tehdä lapsen, isättömän, koskapa hyvää isää ei edelleenkään elämä tielleni tuonut. Mutta nyt vakavaraisena, enkä tarvitsekkaan miestä mihinkään. Jaksan, ja elän onnellisena, ja voin tarjota lapselleni aivan kaiken.
Nuorena elämä oli silkkaa henkiin jäämistä, nyt nautin joka sekunnista. Nyt vanhoilla päivillä tämä pienen lapsen kanssa olo on ylellistä, ja ihanaa."

Elämä kantaa ja palkitsee, kun siihen luottaa.
Katkeralle ja osansa menettäneelle aborttiväelle kuvaukset lapsesta ja perheen onnesta ovat rotanmyrkkyä...